Vegaanista lihansyöjäksi
Tämä on aihe, jonka kirjoittamista olen pohtinut pitkään. Haluan antaa aiheelle riittävästi aikaa ja tilaa, sillä se ei ole helpoin keskustelu nykymaailmassa. Veganismia nostetaan esiin kovasti terveellisenä ja eettisenä valintana. Mutta onko se sitä todella? Kun kaikki muut kääntyvät enemmän kasvissyönnin suuntaan, niin miksi valitsin itse palauttaa lihan ruokavaliooni oltuani lähes koko aikuiselämäni kasvissyöjä ja vegaani? Näihin moniulotteisiin kysymyksiin vastaan tässä kirjoituksessa.
Miksi kritisoin veganismia (tietyissä osin)?
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida toisten valintoja tai osoittaa, että olen oikeassa ja muut väärässä (koska en ajattele niin). Työni on kuitenkin haastaa maailmassa vallitsevia näkökulmia.
Ei ole olemassa yhtä trendaavaa ilmiötä, ilman poliittisen agendan vaikutusta asiaan. Myös veganismiin vaikuttavat poliittiset agendat. Maataloutta on ajettu alas systemaattisesti jo siitä, kun EU perustettiin ja maatiloilla menee todella huonosti Suomessa. Kun maataloutta ei ole ja maaperä on tuhottu kemikaaleilla, jää suuryhtiöiden vastuulle "ravita" ihmisiä. Silloin olemme riippuvaisia ruoista, jotka ovat täynnä kemikaaleja, lisäaineita, tuholaisaineita (myrkkyjä), huonoa suolaa ja sokeria. Tällä tulee olemaan katastrofaalinen vaikutus ihmisten terveyteen. Mutta ruoka- ja lääketeollisuus tietysti kukoistaa :)
Lisäksi hintoja voi nostaa miten vain ja ihmisten on maksettava, koska pieniä tuottajia ei tule enää olemaan ja niidenkin hinnat tulevat olemaan taivaissa (tämänhän huomaa jo nyt). Minun kritiikkini ei siksi ikinä kohdistu yksilön valintoihin, koska en usko että kaikille sopii yksi ruokavalio. Mutta kritisoin äänekkäästi valtioiden poliittisia päätöksiä ja heidän jakamaa kuvaa lihansyönnin vaaroista, koska se on hevonkakkaa. Tutkimukset, jotka osoittavat lihansyönnin vaarat ovat tehty prosessoidulla lihalla, ei puhtaalla pihvillä. (Sama pätee suolaan, pöytäsuola on huonoksi mutta luonnollista suolaa ihminen tarvitsee voidakseen hyvin.). Jos joku kaipaa tästä todisteita, niin tervetuloa kokeilemaan uudenlaista tapaa syödä niin voit huomata muutoksen itse omassa kehossasi :) Ei paljon muita todisteita kaivata.
Paluu alkuperäiseen ruokavalioon
Olin 14-vuotias kun ensimmäistä kertaa sanoin äidilleni, että haluan olla kasvissyöjä. Tähän aikaan kasvissyönti ei ollut yleistä ja päätökseeni ei vaikuttanut ulkopuolisten ajatukset. Koin lihan ikävänä, enkä kokenut pitäväni sen mausta tai nauttinut sen syömisestä. Itse asiassa minua hieman jopa etoi syödä lihaa. Äitini ei kuitenkaan onneksi halunnut kokata useita eri ruokia (jälkikäteen sanon kiitos äidille :D), joten kasvissyönti jäi myöhemmäksi.
Kun aloitin ammattikoulussa siirryin kasvissyöjäksi. Usein koulun asuntolassa unohdettiin tehdä minun ruokani ja söin lähes joka päivä uunitomaatteja joiden päällä oli oreganoa. Riisin kanssa. Olipa maittavaa ja ravinteikasta! Tähän aikaan urheilin todella paljon ja ilman kunnon ravintoa kehoni alkoi pikkuhiljaa oireilemaan eri tavoin. En usko puutteellisen ravitsemuksen olleen siihen ainut syy, mutta ehdottomasti silti osasyy.
Jatkoin kasvissyöntiä lähes koko aikuiselämäni ja useimmiten olin vegaani (puhun tässä kirjoituksessa veganismista, vaikka olin ehkä noin 80-99 % vegaani). Vasta saatuani lapsen kaksi vuotta sitten ja pohdittuani, haluanko että hänestä tulee vegaani vai lihansyöjä, heräsin ajattelemaan veganismia eri näkökulmasta.
Miten veganismi vaikutti terveyteeni
Ensinnäkin haluan sanoa, ettei mikään asia ole ikinä yksiselitteinen. En voinut huonosti vain veganismin vuoksi, mutta se oli todella iso osasyy oireisiini. Tämän huomasin aloitettuani taas (puhtaan) lihansyönnin, mutta siitä lisää kohta. Veganismia voi myös tehdä puhtaammin tai "sipsikaljavegaanimmin", kuten myös lihansyöntiä.
Mutta suurin syy siirtymiselleni takaisin lihansyöjäksi oli se, ettei minun ollut mahdollista syödä omien standardieni mukaisesti kun olin vegaani. Halusin syödä puhtaasti, välttää eineksiä (Nyhtis ja Härkis on eineksiä!) ja välttää prosessoituja rasvoja. Vegaaniruoka ei täyttänyt vastaani ja elin koko aikuiselämäni puutostilassa. Kehoni oli jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa, etsimässä seuraavaa ateriaa koska edellinen ei tehnyt minua oikeasti kylläiseksi. Kaikki jotka ovat syöneet kikhernepihvin ja lihapihvin tietävät kyllä eron, minkä tunteen ne tuovat vatsaan. Minua surettaa ajatella, miten nälissäni olen ollut koko elämäni. Aina etsimässä seuraavaa ateriaa, aina napostelemassa, sokerikoukussa koska keho huusi ravinnon perään (elämänmittainen sokerihimoni on laantunut huomattavasti sen jälkeen kun minusta tuli lihansyöjä - kerron tästäkin pian lisää).
Toinen iso ongelma oli se, etten ikinä tiennyt mitä ruokaa pitäisi laittaa. Ruoasta tuli todella ahdistava asia kodissamme ja söimme samoja ruokia koko ajan. Nykyajan monet kasvisproteiinit eivät ole terveellisiä, vaan eineksiä. Niiden ympärille ei tulisi rakentaa arkiruokavaliotaan! Se sairastuttaa kehon aivan varmasti. Siksi en koskaan keksinyt, mitä laittaa ruoaksi. Ruoka oli joko epäterveellistä tai ei riittävän täyttävää. Ruoka-ahdistus oli valtava.
Lisäksi huomasin usein syyllistäväni itseäni, jos en voinut hyvin vegaanina. Ehkä en syönyt riittävän paljon proteiinia. Ehkä minun pitäisi syödä terveellisemmin. Ehkä sokeri aiheutti huonovointisuuteni. Vika oli aina muualla, kuin veganismissa itsessään. Tämä lannistaa todella paljon, olla jatkuvasti "syömässä väärin".
Voiko vegaani voida hyvin?
Vegaanipiirit ovat todella äänekkäitä ja toitottavat vahvasti, että vegaanina saa kyllä riittävästi proteiinia ja voi syödä terveellisesti. Nauretaan niille, jotka sanovat muuta. Mutta tässä on parikin ongelmaa.
Ensinnäkin, kuten aiemmin kirjoitin niin kikhernepihvi ei vain täytä vastaa samalla tavalla kuin pihvi. Lihassa on paljon ravinteita, joita kasvismaailmasta vain ei saa. Monet aminohapot jäävät saamatta ja B12-vitamiinille sekä raudalle jää melko varmasti puutosta. Näiden ottaminen purkista ei valitettavasti aina myöskään täytä puutoksia, sillä esim. raudan imeytyminen on paljon monimutkaisempi aihe (tästä kirjoittaa hyvin esim Anni Sirviö).
Toisekseen, monet vegaanit joita seurasin somessa ja joilta sain paljon tietoa veganismista EIVÄT OLLEET HEDELMÄLLISESSÄ IÄSSÄ OLEVIA PIMEÄSSÄ SUOMESSA ASUVIA NAISIA. Sanon sen uudestaan; nämä hyvinvoivat vegaanit asuvat usein Hawajilla tai Tahitilla. He eivät ole synnyttäneet ja imettäneet lasta. He eivät asu pimeässä suurinta osaa vuodesta. Heidän työnsä on seistä kameran edessä tekemässä influencer-smoohieita. Heidän ravintotarpeensa eivät ole samat kuin minun! Emme voi verrata itseämme muihin ja olettaa, että vaan koska joku voi hyvin vegaanina tulee minunkin voida hyvin vegaanina. Jokainen ihminen on yksilö ja meillä on erilaiset tarpeet. Suurin osa Suomessa asuvista eivät tule löytämään tasapainoa täysipäiväisinä vegaaneina. Tästä saa suuttua, mutta se ei muuta tätä tosiasiaa. Pimeässä ja kylmässä maassa keho tarvitsee eläinperäistä rasvaa ja proteiinia. Ja lopulta en voi tietää, miten tuo toinen vegaani oikeasti voi. Monet vegaanit, joita seurasin kärsivät valtavasti erilaisista oireista ja sairauksista, jotka puhkesivat heidän olleina vegaaneita jonkin aikaan. Ainoa kysymys on, uskallammeko puhua aiheesta ja todella haastaa maailman meille tuputtamaa näkemystä veganismista, vai jatkammeko huonovointisina ja koko ajan hakien hyvinvointia väärästä paikasta.
Miksi aloitin lihansyönnin?
Olin päättänyt, että lapsestani ei tule vegaania. Halusin, että hän syö puhtaasti ja terveellisesti, enkä vain saanut päässäni veganismia toimimaan näillä kriteereillä. Minussa heräsi ajatus, jos lapseni ei ole vegaani, niin miksi minä sitten olen?
Muutimme pari vuotta sitten maalle ja muutos on ollut todella mullistavaa monin tavoin. Olen yhä enemmän tuntenut tarvetta elää kuten ennen elettiin, yhteydessä luontoon. Omavaraisesti. Tämä on saanut minut kyseenalaistamaan monia asioita elämässäni. Halusin palata takaisin alkuperäiseen tapaan elää. Miehet metsästivät ja naiset keräilivät. Tässä on jokin niin kaunis tapapaino. Juuri niin asioiden kuuluisikin olla.
Ennen kaikkea tunsin sisälläni äänen nousevan esiin. Kohtasin somessa videoita ihmisiltä, jotka olivat jättäneet veganismin. Heidän kokemuksensa herättivät sisäisen ohjausjärjestelmäni henkiin. Koko sieluni johdatti minua kohti tätä tietoa. Nämä ihmiset kertoivat todella suurista muutoksista jätettyään veganismin. Niin moni heidän jakamansa asia resonoi minussa. Minun oli pakko kohdata tämä asia ja käydä keskustelu itseni kanssa. Se tuntui jopa hieman erolta, uskalsin ensimmäistä kerta katsoa suhdettani veganismiin ja kysyä itseltäni rehellisesti - voinko hyvin tässä suhteessa?
Mitä kehossani tapahtui siirryttyäni lihansyöjäksi?
Muutos kehossani tapahtui todella radikaalin nopeasti. En olisi ikinä osannut odottaa sellaisia tuloksia, joita sain vain muutamassa viikossa, puhumattakaan kuukausista. Vaikka olen aina treenannut kovaa, en ole ikinä voinut kasvattaa lihasta. Se ei vain ole kasvanut, vaan olen ollut hoikka ja lättänä. Peppuakaan minulla ei ole ikinä ollut.
Yksi ensimmäisiä asioita, jonka huomasin ruokavaliomuutoksesta, oli energisyys arjessa + voima kehossani. Vaikka minulla on lapsi, joka edelleen herättää öisin, niin en ole ikinä ennen voinut näin hyvin. Kehossani on voimaa ja treenit kulkevat niiiiiiin paljon helpommin. Ero on sairas. Jaksan nostaa painoa eri tavalla. Jaksan nostaa kehoani, hyppiä ja lihaksissani on voimaa. Jaksan kannatella itseäni suorassa. En uuvu treeneistä. Minulla on peppu! :D Ensimmäistä kertaa peppuuni on kertynyt sopivasti rasvaa ja paljon lihasta. Minulla on paljon naisellisempi olo kehossani (vaikka synnytyksestä on jäänyt rasvaa kehoon).
Toinen mullistava asia on ollut ruoka-asioiden helppous. Ruoka-ahdistus on kadonnut kokonaan! Tämä on niin uskomattoman helpottavaa, että sitä on vaikeaa pukea sanoiksi. Se, että elää jatkuvasti miettien ruokaa ja ahdistuen siitä on tietynlainen syömishäiriö. Veganismi aiheutti minulle (itseaiheutetun) syömishäiriön. Katson taaksepäin surulla entistä itseäni. Kehoni on huutanut ravinteita, mutta olen pitänyt sitä tietämättäni nälässä ja puutostilassa lähes koko elämäni ajan. Minua surettaa ajatella nälkäistä kehoani, jatkuvasti itkemässä ravinnon perään. Mutta en ole kuunnellut sen itkua. Nyt voin niin paljon paremmin. En usko että edes tiesin miltä tuntuu kun vatsa on täynnä. Enkä tarkoita täynnä hiilareita, jotka turvottavat mutta eivät tuo tyydytystä. Vaan täynnä sellaisella tavalla, että kehoni päästää pitkään pidättämänsä hengityksen vihdoin ulos, ja rentoutuu. Tuntuu todella siltä, että olen siirtynyt taistelukentältä rauhaan.
Myös mieleni reagoi muutokseen. Mieleni on kirkas ja ajatukset kulkevat paremmin. Olen iloisempi, kun minulla ei ole koko ajan nälkä! Rauta-arvoni korjaantuivat itsestään (vegaanina söin jatkuvasti rautakuureja ilman tulosta).
Irti sokerikoukusta
Minulla on myös parempi suhde ruokaan nykyään. Koen tasapainoa ja ruokarauhaa, kehorauhaa. Herkuttelen paljon, mutta kun keho ei ole puutostilassa koko ajan niin herkuttelu on satunaista ja pienemmät määrät riittävät. Lisäksi olen päässyt eroon sokerikoukusta. Ja minä olen ollut pahimmasta päästä! Olen elänyt sokerilla, vaan koska en olisi muuten jaksanut arjessa. Se oli minulle joskus lähestulkoon huumetta. Sokerihimoni jäi pois itsestään, en ole yrittänyt lopettaa sokeria. Jos sitä tekee mieli, niin syön sitä, mutta se ei ole minulle enää ongelma.
Voiko lihansyönti olla eettistä
Sitten suuren kysymyksen äärelle, voiko lihaa syödä ja silti olla eettinen? Ensinnäkin haluan puhua hieman kuolemasta. Ihminen välttää kuolemaa viimeiseen asti nykymaailmassa. Julkkikset leikkaavat kehoaan näyttääkseen nuorilta, koska vanhuutta halveksutaan. Tämä on pohjimmiltaan kuolemanpelkoa. Emme ole sinut kuoleman kanssa. Sitä työnnetään pois; lapsille siitä ei saa puhua, sanomme "nukkui pois" sen sijaan että puhuisimme kuolemasta ja emme hyväksy, että kuolema on osa elämää.
Syntymä ja kuolema kulkevat käsi kädessä. Toista ei kannata poistaa, se ei edes onnistu ja se johtaa vain huonovointisuuteen. Kun hyväksymme kuoleman omassa elämässämme, hyväksymme myös sen, että kuolema voi olla osa elämäämme, jotta me saamme ravittua kehoamme. Kun aloin kohtaamaan niitä tunteita, joita lihansyönti itsessäni herätti, niin huomasin että etova olo ei ollutkaan merkki siitä, että minulle on luonnollisempaa olla vegaani. Vaan siitä, että en ollut kohdannut sitä tosi-asiaa, että kuolema on osa elämää. Ja sen sijaan, että olisin välttänyt tunnetta niin opin hyväksymään sen. Tuntemaan kiitollisuutta siitä, että eläin on osa elämän kiertokulkua ja auttaa minua ravitsemaan itseäni. Aivan kuten leijona syö antilooppia, ei tätäkään luonnon totuutta voi muuttaa. Itselleni lihansyöntiin palaaminen on ollut paluu luontoyhteyteen. Paluu siihen, miten ihminen on aina elänyt.
Itse näen, että eläimiä voi syödä ja silti niitä voi rakastaa. Mutta eläimiä pitää kunnioittaa! Siksi näen, että lihansyöjien tekemä työ eläinten hyvinvoinnissa on tärkeässä asemassa. Minulle ei ole ok, että eläimiä kohdellaan väärin. Valitsemalla riistaa, eettistä lihaa ja kananmunia voin antaa rahani niille pienille tiloille, jotka kohtelevat eläimiään hyvin. Välttämällä lihaa emme saa aikaiseksi yhtä paljon hyvää, sillä raha ratkaisee ja laittamalla rahamme kohti tiloja, jotka kohtelevat eläimiään hyvin, saamme niitä kasvatettua.
Lisäksi haluaisin muistuttaa, että Suomessa eläinten olot on paljon paremmat kuin esim. USA:ssa. Kaikki kauhu-dokkarit, joita olet katsonut, tulevat jenkeistä tai muista maista, joissa eläimiä ei kohdella hyvin. Mutta Suomessa, vaikkakin täälläkin on PALJON parannettavaa, ei kiduteta eläimiä. Vasikoita ei viedä äideiltään heti, vaan ne saavat syödä heille tarkoitettua maitoa. Kanoilla on usein liian vähän tilaa, mutta ostamalla munat pieniltä ja hyviltä tuottajilta voimme tehdä paljon. Ja riistan ostaminen on kaikkein eettisin valinta. En kiellä ongelmia ja varmasti kauhutapauksia tulee vastaan Suomessakin - ja näihin meidän pitää yhdessä puuttua!
Veganismin epäeettisyydestä ei myöskään puhuta riittävästi. Monien kasvien kasvatus tuhoaa maaperää ja tappaa mehiläisiä. Vegaanituotteiden kuljettaminen maan toiselta puolelta on todella kyseenalaista. Asia ei ole todellakaan yksiselitteinen. Tässäkin on hyvä muistaa, että yksin et voi pelastaa maailmaa ja elää täydellisesti, vaan jokainen voi tehdä jotain. Itse valitsen tehdä hyvää lihansyöjänä.
Mikäli joku voi hyvin vegaanina, niin hienoa! Tottakai se on mahdollista. Mutta jos olet kuten minä, ja tarkastelet rehellisesti terveyttäsi, saatat huomata että asiat eivät ole niin hyvin kuin ne voisivat olla. Silloin suosittelen edes raottamaan tätä ovea, sillä minun elämäni mullistui tämän näkökulman muutoksen myötä ja sinun elämäsi voi mullistua myös.