Kotisynnytyksen turvallisuus
Kotisynnytys on noussut suosioon taas viime vuosina. Suomen ulkopuolella monessa maassa suositellaan kotisynnytystä matalan riskin synnyttäjille, sillä sen hyvät puolet tiedostetaan näissä maissa. Suomessa kotisynnyttäjät ovat edelleen marginaaliryhmä.
Miten siis löytää luotettavaa tietoa kotisynnytyksestä maassa, jossa tietoa ei julkiselta terveydenhuollon puolelta tarjota? Me haluamme osaltamme tarjota sinulle tätä tietoa, eli löysit oikeaan paikkaan.
Onko kotona synnyttäminen turvallista?
Kotisynnytystä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Tärkeimpänä lienee turvallisuus. Miten usein äidille ja lapselle tapahtuu komplikaatioita kotisynnytyksessä ja miten hyvin niitä voidaan välttää kotiolosuhteissa?
Suomessa ei ole saatavilla riittävän laajasti tehtyjä tutkimuksia kotisynnytyksen turvallisuudesta, jotta niistä voisi vetää luotettavia johtopäätöksiä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa kotisynnytykset ovat edelleen harvinaisia. Kun verrataan isoa ryhmää (sairaalasynnytykset) pieneen ryhmään (kotisynnytykset), näyttäytyy pienetkin erot suurina. Esimerkiksi yksikin kuolema kotisynnytysryhmässä näyttäytyy prosentuaalisesti suurena, vaikka sairaalasynnytysryhmässä olisi enemmän kuolemia määrällisesti. Jotta näitä voidaan verrata keskenään, tulisi ryhmien olla mahdollisimman saman suuruisia.
Lähimpiä laajoja tutkimuksia kotisynnyttämisen turvallisuudesta löytyy muista Euroopan maista. Hollannissa kotisynnytys on suosittua ja julkisen terveydenhuollon puolella sitä tuetaan.
Tutkimuksia kotisynnytyksen turvallisuudesta
Tutkimuksissa voidaan tarkastella kahta eri näkökulmaa; turvallisuutta ja synnytyskokemusta. Nämä myös linkittyvät yhteen, eli hyvä synnytyskokemus on turvallisempi ja johtaa vähentyneeseen määrään komplikaatioita.
Turvallisuusnäkökulmasta useat tutkimukset osoittavat, että kotisynnytys on yhtä turvallinen ja tietyissä olosuhteissa jopa turvallisempi, kuin sairaalasynnytys. Turvallisin kotisynnytys tapahtuu matalan riskin synnyttäjällä, kotikätilön läsnä ollessa. Sanottakoon kuitenkin, ettei ei-kätilöavusteisista synnytyksistä (eli ns. vapaasynnytyksistä) ole juurikaan tutkimustietoa, joten sen vertaaminen tässä on hankalaa. Mikäli vapaasynnytys kiinnostaa synnyttäjää, on tässä tapauksessa hyvä ottaa huomioon useita eri seikkoja ja perehtyä aiheeseen itsenäisesti.
Useissa tutkimuksissa on huomattu, että kotisynnytyksissä sekä äidin, että lapsen kuolleisuus ei ole suurempi kuin sairaalasynnytyksissä.
Vaikka tutkimusten mukaan kotisynnytys on turvallisin matalan riskin synnyttäjille, ei kotisynnytys silti ole poissuljettu myöskään muissa olosuhteissa. Suomessa ja maailmalla on kasvava määrä ensisynnyttäjiä, sektiolla aikaisemmin synnyttäneitä ja muita "riskisynnyttäjiä", jotka ovat synnyttäneet turvallisesti kotona. Jokainen voi siis itse ja tarvittaessa yhdessä kotikätilön kanssa arvioida omaa mahdollisuutta kotisynnytykseen. Riski komplikaatioon ei tarkoita sitä, että se tulee toteutumaan. Voimme vaikuttaa itse monella tapaa riskien hallitsemiseen.
Millainen kotisynnytys on kokemuksena?
Nyt tullaan mielestäni olennaisimpaan asiaan. Kun olemme todenneet, että kotisynnytys on turvallinen, voimme keskittyä puhumaan naisen synnytyskokemuksesta. Suomessa syntyvyys on laskussa, johtuen paljolti synnytyspelosta ja synnytystraumoista. Miksi kotisynnytys on mielestäni hyvä ratkaisu tähän ongelmaan?
Tutkimuksissa nousi selkeästi esiin kotisynnyttäjien madaltunut riski komplikaatioihin ja synnytykseen puuttumisiin. Puuttumisilla viitataan lääketieteellisiin toimenpiteisiin, kuten synnytyksen käynnistykseen, lääketieteellisiin kivunlievityksiin, välilihan leikkaamiseen, imukuppisynnytykseen ja sektioon.
Laajassa kotisynnytyksiä tarkastelevassa tutkimuksessa (500 000 kotisynnyttäjää) kävi ilmi, että kotisynnyttäjillä oli madaltunut riski mm. seuraaville toimenpiteille:
- Sektiolle
- Epiduraalin käytölle
- Kolmannen ja neljännen asteen repeämille
- Oksitosiinin käytölle
- Äidin infektiolle
Useat muut tutkimukset kertovat saman tyyppisiä tuloksia (lähdeluettelo alla).
Pienessä Irlantilaisessa tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kotisynnyttäjät olivat paljon tyytyväisempiä synnytykseensä, kuin sairaalasynnyttäjät:
Kotisynnyttäjät antoivat synnytykselleen arvosanan 9,7/10
Sairaalasynnyttäjät antoivat synnytykselleen arvosanan 5,5/10
Kyseinen tutkimus tehtiin pienelle ryhmälle (141 naista), joten siitä ei voi yksin tehdä johtopäätöstä, että kotisynnytys on naiselle kokemuksena parempi. Mutta perehtymällä kotisynnytyksiin Suomessa ja ulkomailla huomaa pian, että sama kaava toistuu keskusteluissa; naiset ovat keskimäärin paljon tyytyväisempiä synnytykseensä, kun synnytys on tapahtunut kotona.
Miksi kannatta synnyttää kotona?
Moni kokee kotisynnytyksen houkuttelevana vaihtoehtona sen kokemuksellisuuden vuoksi. Kotona sinulla on suurempi mahdollisuus vaikuttaa itse synnytyksen kulkuun. Kotona on matalampi riski, että sinulle tehdään toimenpiteitä, joita et itse toivo. Sairaalaolosuhteissa naiset myös herkemmin antavat oman päätäntävaltansa ammattilaisille ja tämä johtaa usein ei-toivottuihin tuloksiin.
Kun ymmärtää, miten paljon ympäröivä tila vaikuttaa synnytyksen etenemiseen (puhun tästä tarkemmin PALUU luonnolliseen synnytykseen -valmennuksessa), on kotisynnytys houkutteleva vaihtoehto. Jokainen keskustelu, ikävä äänensävy, valojen sytyttäminen, mittauslaite, senttimetrien testaaminen ja lääkärin sektioehdotus vie naista kauemmas ja kauemmas omasta voimastaan. Äidin on todella vaikea tietää, mikä toimenpide on oikeasti hyvä tehdä ja mikä on turha, kun hän on niin herkässä tilassa. Kotona häiriötekijät eivät vaikuta synnyttäjään ja siksi äiti ei joudu tilanteeseen, jossa hänen tulisi kesken elämänsä intensiivisimmän kokemuksen tehdä isoja päätöksiä (tai päätöksiä tulee paljon vähemmän).
Naisten tulisi saada synnyttää täysin omassa rauhassa, ilman mitään häiriötekijöitä. Sairaalassa se on todella hankalaa, jopa mahdotonta, sillä sairaalan tehtävänä on mitata ja ennakoida vaaratilanteita. Se mitä sairaalassa ei ymmärretä riittävän syvällisellä tasolla, on miten paljon jokainen mittaus ja puuttuminen vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Mitä enemmän toimenpiteitä tehdään, sen enemmän lisätoimenpiteitä pitää tehdä. Kierre on valmis ja nainen päätyy toimenpidekierteeseen, josta hänet on sitten pelastettava lisätoimenpiteillä. Lopuksi todetaan, että onneksi nainen oli sairaalassa, koska muuten lapsi olisi kuollut. Kukaan ei puhu siitä, että ensimmäiset toimenpiteet johtivat alunperinkin koko vaaratilanteen syntymiseen.
Todelliset vaaratilanteet ovat paljon harvinaisempia, kuin mitä uskommekaan. Monia kotona tapahtuvia vaaratilanteita voi myös ennakoida, harva tilanne iskee päälle yhtäkkiä. Sairaalaan voidaan siirtyä tarvittaessa ja monia toimenpiteitä voi myös tehdä kotona, jos niille on tarve. Sairaalassa synnyttäjällä on korostunut vastuu huolehtia siitä, ettei hänelle tehdä turhia toimenpiteitä ja se on vastuu, joka herkässä tilassa olevalla naisella ei tulisi olla. Olisi hienoa nähdä, että sairaaloissakin annettaisiin naisille synnytysrauha. Tämä loisi varmasti vähemmän synnytystraumoja.
